Siuntion puukirkko
Tiesitkö, että Siuntiossa on ollut puukirkko nykyisen kivikirkon vieressä? Kivikirkon itäpuolelle rakennettiin suuri puukirkko vuonna 1685. Tämä oli yleinen käytäntö kaksikielisillä paikkakunnilla kenraalikuvernööri Pietari Brahen aikana. Kaksi kirkkoa mahdollisti sen, että jumalanpalveluksia voitiin pitää sekä suomeksi, että ruotsiksi samanaikaisesti.
Puukirkosta ei ole säilynyt kuvia tai piirroksia, mutta sanallisia kuvauksia on olemassa. Reinhold Hausenin mukaan kirkko oli vuonna 1870 jo hyvin vanha ja rapistunut. Viimeisin remontti oli tehty vuonna 1824, jolloin muun muassa ikkunoita oli suurennettu ja sisustusta uusittu.
Kirkko oli suorakaiteen muotoinen, ja sen pohjois- ja eteläsivuilla oli hirsiset ikkunattomat huoneet. Ikkunoita oli viisi: kaksi pohjoisessa, kaksi etelässä ja yksi alttarin takana idässä. Sisäänkäynti oli lännestä, jossa oli pieni eteinen. Sisäkatto muistutti ylösalaisin käännettyä U-kirjainta.
Sisätiloista mainitaan saarnastuoli, jossa oli kolme sukuvaakunaa ja sen ovessa maalaus Pyhästä Pietarista. Kuori-ikkunan ympärillä oli kahdeksan puista pyhimysveistosta ja krusifiksi. Osat tästä vanhasta saarnastuolista ja krusifiksi ovat nykyisin kivikirkossa. Loput veistokset ovat Kansallismuseon kokoelmissa.
Vuonna 1881 kirkko myytiin huutokaupassa. Johan Malm Bollstan kylästä osti sen 400 markalla ja rakensi osista myllytuvan Passilan koskeen. Tupa kuitenkin tuhoutui myöhemmin tulipalossa. Kivikirkon suosio oli kasvanut 1700-luvulla hankittujen urkujen sekä kieliryhmien yhdentymisen myötä, jonka takia puukirkko jäi vähälle käytölle selittäen sen myynnin.
Puukirkosta ei ole säilynyt kuvia tai piirroksia, mutta sanallisia kuvauksia on olemassa. Reinhold Hausenin mukaan kirkko oli vuonna 1870 jo hyvin vanha ja rapistunut. Viimeisin remontti oli tehty vuonna 1824, jolloin muun muassa ikkunoita oli suurennettu ja sisustusta uusittu.
Kirkko oli suorakaiteen muotoinen, ja sen pohjois- ja eteläsivuilla oli hirsiset ikkunattomat huoneet. Ikkunoita oli viisi: kaksi pohjoisessa, kaksi etelässä ja yksi alttarin takana idässä. Sisäänkäynti oli lännestä, jossa oli pieni eteinen. Sisäkatto muistutti ylösalaisin käännettyä U-kirjainta.
Sisätiloista mainitaan saarnastuoli, jossa oli kolme sukuvaakunaa ja sen ovessa maalaus Pyhästä Pietarista. Kuori-ikkunan ympärillä oli kahdeksan puista pyhimysveistosta ja krusifiksi. Osat tästä vanhasta saarnastuolista ja krusifiksi ovat nykyisin kivikirkossa. Loput veistokset ovat Kansallismuseon kokoelmissa.
Vuonna 1881 kirkko myytiin huutokaupassa. Johan Malm Bollstan kylästä osti sen 400 markalla ja rakensi osista myllytuvan Passilan koskeen. Tupa kuitenkin tuhoutui myöhemmin tulipalossa. Kivikirkon suosio oli kasvanut 1700-luvulla hankittujen urkujen sekä kieliryhmien yhdentymisen myötä, jonka takia puukirkko jäi vähälle käytölle selittäen sen myynnin.
Lähteet:
- Koskivirta, Anu (2010). Siuntio - Avainkunta kautta aikojen. Siuntion kunta. s. 61.
- Brenner, Alf (1953). Sjundeå Sockens Historia I. Hembygdens Vänner i Sjundeå. s. 175.